| Henna Kankainen

Perintälaki muuttui 2022 – Mitä yrittäjien on hyvä tietää lakimuutoksista?

Perintälaki muuttui 2022 – Mitä yrittäjien on hyvä tietää lakimuutoksista?

Laki saatavien perinnästä sai päivityksensä 1.5.2022. Koronan myötä tammikuussa 2021 voimaan tullut väliaikainen lakimuutos loi suunnan tälle pysyvälle muutokselle. Se toi yritysvelallisten kohteluun tasavertaisuutta ja selkeitä rajoja perintäkuluihin sekä maksullisten maksukehotusten lähettämiseen. Kuluttajaperinnässä vastaavanlaiset lakimuutokset tehtiin jo vuonna 2013, jolloin esimerkiksi perintäkulujen ylärajat määriteltiin lakiin. Pureudutaanpas nyt keskeisiin muutoksiin, jotka jokaisen yrittäjän (toimialasta riippumatta) on hyvä tietää saatavien perinnästä.

Tavoitteena velallisten tasavertainen kohtelu

Lakimuutoksen keskeisin tavoite oli saada yrityksille tasavertainen kohtelu saatavien perinnässä. Aikaisemmassa laissa yrityksille kohdistettujen perintäkulujen määrää ohjasi sana “kohtuullisuus”. Eri perintätoimistoilla oli erilaiset näkemykset perintäkulujen kohtuullisuudesta ja siten velalliset joutuivat ilahtumaan tai kärsimään sen mukaan mikä perintätoimisto heiltä saatavia sattui perimään. Tätä muutosta on vuosien saatossa toivoneet niin velkojina kuin velallisina toimivat yritykset sekä myös perintätoimistot pelisääntöjen selkeyttämisen vuoksi.

Perintäkuluihin selkeyttä ja läpinäkyvyyttä

Näkyvin muutos on perintäkulujen ylärajojen määrittäminen euromääräisesti. Ne auttavat yrityksiä pitämään omista oikeuksistaan paremmin huolta. Tämä muutos on takuulla vähentänyt myös perintätoimistoja valvovan viranomaisen, Etelä-Suomen Aluehallintoviraston työmäärää, sillä Finlexistä on tarkistettavissa mm. kulut, aikarajat ja perinnän vaiheen aiheellisuus.

Aikaisemmin 400 € saatavassa perintätoimisto A:n lisäämä perintäkulu saattoi olla 100 € ja perintätoimisto B:n 40 €. Se on ollut velallisyrityksille aikamoista rulettia, sillä he eivät valitettavasti itse saa päättää, mikä perintätoimisto heiltä saatavia perii. Nykyiset rajat yrityksiltä vaadittavista kuluista ovat seuraavat:

  • Maksumuistutus 12 €

  • Ensimmäisestä maksuvaatimuksesta, jossa saatavan pääoma on
    • enintään 500 €, perintäkulu voi olla max 50 €
    • yli 500 € mutta enintään 2 500 €, perintäkulua voi olla max 70 €
    • yli 2 500 € mutta enintään 10000 €, perintäkulua voi olla max 90 €
    • yli 10 000 €, perintäkulu voi olla max 110 €

  • Toisessa maksuvaatimuksessa kulua saa olla enintään puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen määrästä (enintään 500 € pääomassa max 75 €)

Edelleen perintäkulut voivat olla maksuvaatimuksilla myös “listahintoja” suurempia, mikäli perintä vaatii normaalia suurempaa selvitystyötä. Niistä on aina velallisen pyydettäessä esitettävä tarkempi erittely perusteluineen. Jos perinnässä käytetään trattaa, siitä muodostuvan kulun ylärajat vaihtelevat pääoman suuruudesta riippuen 110 € ja 150 € välillä.

Perintäkulujen “lypsämistä” rajoitettiin

Aiemmin perintäkuluja sisältävien maksuvaatimusten lukumäärää ei oltu rajoitettu laissa vaan jokaiselle samaan velkaan kohdistuvalle maksuvaatimukselle on voitu lisätä kohtuullinen perintäkulu. Räikeimmät tapaukset ovat varmasti edenneet Etelä-Suomen Aluehallintoviraston työpöydälle, mutta laki tähän ei puuttunut. Lakimuutoksen myötä perintäkuluja voi vaatia lähtökohtaisesti enintään kahdesta maksuvaatimuksesta tai yhdestä maksuvaatimuksesta ja tratasta.

Tämä on ollut erittäin hyvä muutos perintäkulujen lypsämisen ehkäisemiseksi. Jos kuudes maksuvaatimus ei tuota toivottua tulosta niin kannattaako sitä seitsemättä enää lähettää? Tämä rajoitus tehosti perintäprosesseja merkittävästi. Mikäli aikaisemmin perintätoimistoissa harkittiin tratan asettamista tai haaste-ehdotusta kolmannen maksuvaatimuksen lähettämisen jälkeen, tehdään se nykyään jo ensimmäisen maksuvaatimuksen eräännyttyä. Tässä on puolensa ja puolensa, mutta ainakin se viestii siitä, että jokaiseen perintätoimiston yhteydenottoon on syytä reagoida ripeästi.

Aikarajoja pidennettiin

Lähtökohtaisesti jokaisessa maksuvaatimuksessa on aina lisäkuluja tehdyistä perintätoimista johtuen. Kuitenkaan uusia kuluja ei ole aiemminkaan voinut lisätä ennen kuin edellisen maksullisen kehotuksen lähettämisestä oli kulunut seitsemän vuorokautta. Lakimuutoksen myötä aikaraja on nyt kymmeneen vuorokautta. Myös tratan protestoimiseen tuli uusi aikaraja: tratan voi protestoida aikaisintaan 14 vuorokautta sen asettamisesta, ja lähtökohtaisesti sitä ei saa protestoida enää yli 60 vuorokautta sen asettamisen jälkeen.

Tämä lakimuutoksen kohta tuli tarpeeseen, sillä 99,9 % perintätoimistojen maksuvaatimuksista lähetetään kirjepostilla ja jakeluviiveet ovat aiheuttaneet ongelmia. Lakiin on myös kirjattu mahdollisuus pyytää perintätoimistoilta maksuvaatimuksia kirjepostin sijaan muillakin toimitusvaihtoehdoilla. Näin ollen esimerkiksi verkkolaskutuksen hyödyt saadaan maksimoitua.

Viittaamme tässä kohtaan, jossa velallinen voi erikseen perintätoimistolle ilmoittamalla saada perintään liittyvät vaatimukset kirjepostin sijaan esimerkiksi sähköpostitse tai verkkolaskuna. Lakimuutos koskee tämän kohdan osalta myös kuluttajia, jotka voivat sopia perintätoimistojen kanssa enintään 12 kuukautta kestävän sopimuksen maksuvaatimusten lähettämisestä poikkeavalla toimitusvaihtoehdolla. Jotta perintätoimisto voisi toimia velallisen toivomalla tavalla, yritysten on erikseen informoitava jokainen perintätoimisto erikseen, miten maksumuistutukset, maksuvaatimukset ja mahdolliset tratat jatkossa toivoo saavan. Tästä on myös luotava erillinen sopimus, jonka molempien osapuolten on hyväksyttävä.

Maksumuistutus vai vakiokorvaus?

Kuten aiemmin kävi ilmi, lakiin kirjattiin muistutuskululle maksimääräksi 12 €. Silti maksumuistutuksia saapuu jopa 40 € kuluilla. Syy tähän on EU:n maksuviivästysdirektiivin mukainen vakiokorvaus (määrä 40€), johon velkoja on oikeutettu välittömästi, kun laskusta on muodostunut oikeus viivästyskorkoon. Kansallisella lainsäädännöllä ei voida heikentää velkojan etua, joka EU:n maksuviivedirektiivissä on määritelty.

Jos saatava siirtyy muistutuksen jälkeen perintään, ja maksumuistutus on sisältänyt 40 € vakiokorvauksen, velkojalla on tällöin oikeus saada perintäkuluja vain siltä osin kuin niiden määrä ylittää vakiokorvauksen määrän. Eli muistutuksen ja maksuvaatimuksen kokonaiskulu ei voi 400 € laskussa olla 90€ (40€ vakiokorvaus ja 50€ perintäkulu) vaan 62 € (12€ muistutuskulu ja 50€ perintäkulu).

Mielestäni lakimuutokselle asetetut tavoitteet ovat toteutuneet kiitettävällä arvosanalla. Meidän perintätoimistona on ollut helppo viestiä niin velkojien kuin velallisten kanssa, kun asiat ovat yksityiskohtaisesti ja selkeästi kirjattu lakiin.

Saatavien vapaaehtoisen perinnän tehtävä ei ole kuormittaa velallisasiakkaita perintäkuluilla vaan saattaa tietoon maksuviiveet ja maksamattomuudesta aiheutuvat seuraukset. Tämä lakimuutos on ollut ennen kaikkea oikeudenmukainen velallisyrityksille. Ylilyönnit perintäkuluissa ovat nyt lopullisesti historiaa, ja perintätoimistojen negatiiviset mediaosumat ovat olleet minimissä viimeisen vuoden aikana.

 

Vieraskynäkirjoitus. Kirjoittaja on ilona.worksin kumppanin Perintäritari Oy:n yrittäjä Juha Järvinen, juha@perintaritari.fiwww.perintaritari.fi.